maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulupyrstöt

Ystävän joululahjapakettiin sujautin tänä vuonna makean lisäksi nämä pehmoiset kämmekkäät.


Halusin ehdottomasti päästä kokeilemaan Onionin nokkoslankaa, jota taannoisella Helsingin reissulla sain pari kerää lahjapussin täytteenä.


Ja voi juku, että oli pehmoista ja niin nätisti neuloutuvaa lankaa! Voisin noin ihanasta langasta tehdä vaikka mitä muutakin.

Malli: Fishtail wristwarmers
Lanka: Onion Nettle sock
Puikot: 2.50 mm

Lisättäköön tähän loppuun vielä kiitokset edellisen postauksen tsemppauksista. Kotona ollaan oltu jo hyvä tovi ja vointi on jo parempi :).

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Mistä tunnet sä ystävän?

Siitä, että omista kiireistään huolimatta hän tuo sairastuneelle kassillisen lankaa ja puikot tylsyyden torjuntaa varten.


... ja pasteijoita.


... istuu seurana neulomassa ja luo illuusion tavanomaisesta tapaamisesta ja saa unohtamaan tippaletkut ja ekg-piuhat.

Pieni lisä joululahjapakettiin olivat nämä hipulit, joiden tikutus helpotti tylsyyttä ja kurjaa oloa sairaalan täydellä osastolla. Kiitos Heli 

Malli: Lyhyet unihipulit omasta päästä
Lanka: Drops Fabel, väri Guacamole
Puikot: 2.00 mm

torstai 3. joulukuuta 2015

Stars

Marraskuun harmaus alkoi jossain vaiheessa ärsyttää ja päätin tehdä asialle jotain. Kaivoin lankavarastosta räimeän ja kirkkaan värisen sukkalangan harmautta torjumaan.


Vaikka näihin värivaihteluihin olisikin sopinut hyvin pelkkä sileä neule, halusin lisätä rivillisen (myrkkysukissakin nähtyjä) tähtiä. Tällä kertaa ihan tasaisessa rivissä kulkevat.

Toivottavasti värikylläiset sukat torjuvat saajallaankin aktiivisesti harmautta :).

Malli: Omasta päästä, tähdet Butterblümchen-sukista
Lanka: Zitron Trekking XXL
Puikot: 2.00 mm

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Westbourne

Lokakuun alussa pidettiin taas perinteikäs Tampere-päivä. Aamupalan jälkeen siirryttiin Kerään neulomaan ja tutustumaan lankatarjontaan.  Ihastuin kaupassa mallineuleena olleeseen Westbourneen ja koin voimakasta tarvetta saada itsellekin samanlainen.

Ei varmaan tule ihan täydellisenä yllätyksenä, että mopo lähti käsistä ihan totaalisesti. Poistuin Kerästä kassillinen Isagerin Meriliniä matkassani ja taisi siellä kassissa olla pari settiä silmuccamerkkejä ja pyöröpuikkojakin.


Aloitin ohjeessa suositelluilla puikoilla, mutta aika pian huomasin neulepinnasta tulevan turhan löysää. Puikot siis pienemmiksi ja uusi aloitus. 

Hihat ovat yhden koon pienemmät (melkein kaikissa takeissa tai paidoissa hihat jäävät liian isoiksi, mikäli teen ohjeenmukaiset) ja valkoiset raidat ovat kahden kerroksen levyiset kuten päiväversiossa kuuluikin. Hihoihin ei raitaväriä enää riittänyt, joten ne jäivät yksivärisiksi. Lisäksi helmassa ja hihansuissa tein viimeiset kerrokset ainaoikeaa reippaan rullaamisen välttämiseksi. Ohjeenmukainen viimeistely siis tosiaan rullasi helmaa ylöspäin niin paljon, etten halunnut jäädä arpomaan kuinka kävisi pesun jälkeen. Päättelynkin vaihdoin yarn over bind offiksi joustavuuden vuoksi.


Tässä mallissa käytettiin runsaasti lyhennettyjä kerroksia, niska muotoiltiin edellämainitusti heti alkuun ja lopuksi myös helman etu- ja takaosa. Ajattelin ensin, etten viitsi helmaan moisia tehdä laisinkaan, mutta katseltuani tarkemmin muiden projekteja päätin tehdä kiltisti kuten ohjeessa sanotaan. Ja onneksi tein, sillä lopputulos on tosi kiva. Sivuihin jäi siis tuollaiset kuvassa näkyvät lyhyemmät siivut, ovat kyllä vekkulit.

Tällä kertaa olin sen verran ovela, että neuloin paidalle mittaa vähän reilummin. Aikaisemmin kaikki villapaitani ovat kutistuneet käytössä pituudesta ja niin kävi myös tämän paidan kanssa. Joten kerrankin, kerrankin paidassani  on riittävästi mittaa.

Oli tämä kyllä sellainen projekti, että tuskin jää viimeiseksi Westbourneksi kaapissani. Niin kiva paita, etten tiedä miten päin olisin. Tehkää tekin oma raitapaita!

Malli: Westbourne
Lanka: Isager Merilin
Puikot: 2.75 mm ja 3.25 mm

torstai 5. marraskuuta 2015

Blogitapaaminen Lankamaailmassa

Muutama viikko sitten sähköpostiini tipahti kutsu Helsingin Lankamaailmaan blogitapaamiseen. Viime viikon keskiviikkona sitten Onnibus kuljetti innokkaan neulojan pääkaupunkiin. Lankamaailmaankin pääsin melko vaivattomasti, mitä nyt hiukan myöhässä, mutta kumminkin.

Pitkän pöydän ääressä istuivat muut bloggarit ja oman paikkani sain Eilen tein-blogin Hannen vierestä. Suurimman osan blogeista tiesin ja onkin lukulistallani. Pienen esittelykierroksen jälkeen blogit saivat kasvot :). Tarjoilupöydässä oli pientä naposteltavaa, kahvia ja skumppaa.

Merja Lieppinen piti luennon väreistä ja niiden vaikutuksista ja Elina Urmas esitteli kauden uutuuslankoja ja -tuotteita.



Lopuksi saatiin jokainen oma goodiebag.


Kassista löytyi kauden uutuuksia, Onionin nokkos-sukkalankaa, Hjertegarnin Cotton Merinoa ja Vikingin Nordlys-lankaa. Lisäksi pussiin oli sujautettu neulojan oivallisia apulaisia eli silmukkamerkkejä, puikkomittari ja lisäksi waves-virkkuukoukku ja uutukaiset Knitpron Zing-sukkapuikot.


 Pahoittelut kuvien vähyydestä, saavuin paikalle hieman myöhässä ja olin ajatellut ottaa ns. yleiskuvia ennen tapaamisen alkua. Unohdin kuvat tietysti siinä vaiheessa, kun sai tehdä ostoksia ja kierrellä liikkeessä (ja koohottaa). Kiitokset Lankamaailmalle ja bloggaajatovereille kivasta illasta!

tiistai 27. lokakuuta 2015

Poison ivy

Jotain vekkulia,
 ajattelin hipeltäessäni myrkynväristä paksumpaa väiskiä


Vaan laiskuus iski jälleen kerran. Tehdään semmoinen hauska takajoustin ja sileä etuosa.

Tovin matkaa olin tikutellut sileää etuosaa kun ajatus kukkakuviosta iski kuin metrisellä halolla.

Joskus viime vuonna tekemissäni Butterblümchen-sukissa oli hauska kukkakuvio, joka oli saatava myrkkysukkiini. Kuviohan on aivan älyhelppo tehdä, joten tuumasta toimeen. Pistelin aivan sattumanvaraisesti sinne tänne myrkkymurattia ja kas, vekkulithan niistä tuli!

Malli: Perussukka omasta päästä
kukkakuvio Butterblümchen-sukista
Lanka: Väinämöinen Sport
Puikot: 2.50 mm

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Keltamulta

Meinasi olla hiukan pitkissä kantimissa näiden sukkien valmistuminen.


Käytiin syyskuun lopulla Roomassa ja reissuneuleeksi valikoitui, yllätys yllätys, sukat. Pillars on semmoinen malli, jota olen halunnut kokeilla jo monta kertaa, mutta meinaamiseksi on aina jäänyt.

Harmillisesti lentokoneeseen ei saa metallipuikkoja, saati sitten metallipyöröjä, jotka ovat nykyään ihan ehdottomat itselleni sukanneulonnassa. Eli 2 mm:n hammastikut ja väinämöislanka projektipussiin ja eikun menoksi!


Silmukat loin vasta koneessa ja totesin tuossa vaiheessa, että puikkojen kesto saattaa olla hiukan heikkoa. Minulla oli mukana yksi varapuikko. Koneessa en kovin paljon jaksanut neuloa ja jatkoin sukkaa vasta hotellissa viimeisenä päivänä.

Kerkesin neuloa sukanvartta kymmenisen senttiä kun katkesi ensimmäinen puikko. Ok, otetaan varapuikko käyttöön. Ennen kantapäätä katkesi toinen puikko. Ei hätää, voinhan siirtää silmukat kolmelle puikolle. Kunnes katkesi kolmas puikko ja neulojaa jurppi kuin oravaa pakkasella.


Kotiin päästyä kävi mielessä haudata sukkaprojekti johonkin laatikkoon ja unohtaa sinne. Päätin kuitenkin reippaasti jatkaa sukat hamaan loppuun asti, eihän sitä sovi pistää hukkaan hyvää lankaakaan. Raakasti sitten vain vaihdoin puikot metallisiin ja jatkoin siitä mihin olin jäänyt. Onneksi mallineule oli hurjan helppo eikä sitä kovin paljon tarvinnut telkkua katsellessa miettiä. Ei näissä sitten päivää kauempaa mennyt kun pääsin neulomaan kunnollisilla puikoilla.

Sukkien kuvaus suoritettiin neulojatoverin toimesta Tampereen ihanimmassa lankakaupassa. Ei sitä ihan joka päivä tule seisoskeltua miltei näyteikkunassa ;).

Malli: Pillars
Lanka: Louhittaren Luola Väinämöinen
Puikot: 2.00 mm

lauantai 10. lokakuuta 2015

Sunny mitts

Latu-pipon valmistuttua itsekehrättyä lankaa jäi vielä hyvä nöttönen. Halusin käyttää ehdottomasti kaiken tuosta pumpulinpehmoisesta langasta ja niinpä jaoin loppulangan kahdelle kakulle.


Ensin pohdiskelin osaisinko käyttää aktiivisesti kämmekkäitä, mutta parantumattomana vilukissana osasin arvata kämmekäiden jäävän auton hanskalokeroon pölyttymään. Päätin siis tehdä kunnolliset lapaset.



Lankaa oli kyllä aivan riittävästi, mutta koska neuloin ensimmäistä kertaa itsekehrättyä lankaa, en voinut olla täysin varma riittävyydestä. Mikäli lanka yllättäen loppuisi, sitä olisi hätätilassa voinut ottaa oranssin Nurmilinnun jämistä.


Pienet palmikot olisin kovin halunnut lisätä kämmenselkään, mutta lankamäärän ollessa hiukan rajoitettu, päätin olla lisäämättä ylimääräisiä kommervenkkejä. Ja hyvä niin, sillä lanka ei olisi riittänyt.


Aika kiva setti tuli tehtyä ja hienosti toimii itsekehrätty lanka!


Malli: peruslapaset omin nuotein
Lanka: Itsekehrätty Zelda's dippins topsy
Polwarth 250 m/114 g
Puikot: 3.00 mm

torstai 1. lokakuuta 2015

Sunny trail

Zeldan värjäämä Polwarth-kuitu auringonlaskun väreissä oli ensimmäinen oikeasti onnistunut itsekehräämä lankani. Värit olivat niin houkuttelevat, etten halunnut marinoida kaunista vyyhtiä yhtään kauempaa lankakaapissa.


 Ensin ajattelin, että Rikkehän tuosta tulee. Aika pian kuitenkin huomasin väriliukujen käyttäytyvän melko rauhallisesti ja näin ollen oli pakko vaihtaa mallisuunnitelmaa. 


Hirmu etsintä oli taas järjestettävä ja jälleen kerran se oikea ohje löytyi omasta kirjastosta. Tykkäsin hurjasti myssyn etuosan palmikoista, vähemmän taas kavennuksista, jotka jättivät jälkeensä hirmu reiät. Kaiken kaikkiaan kiva myssy tuli, käytän tätä ehkä joka päivä jahka lämpötila vain laskee vähän ;).

Malli: Latu
Lanka: Itsekehrätty Zelda's dippins topsy
Polwarth 250 m/114 g
Puikot: 4.00 ja 5.00 mm

lauantai 26. syyskuuta 2015

Fe2O3

Alan selvästikin laiskistua.


En viitsinyt etsiä ruosteenväriselle Väiskille erikseen ohjetta, sillä kaipasin villatakkineulonnan jälkimainingeissa jotakin välipalaa. 


Tutuilla nuoteilla alusta loppuun, hiukan tavoistani poiketen tein sädekavennukset kärkeen. Ihan kelpo sukat tuli, mutta eipä näissä nyt juuri mitään ihmeellistä tai jännittävää ole.

Tykkään silti.

Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen
Malli: omasta päästä
Puikot: 2.25 mm

maanantai 7. syyskuuta 2015

Georgia on my mind

Pari vuotta sitten hankin Wollmeisen Twiniä villatakkia varten. Ei tullut silloin villatakista valmista, vaan purkuun meni ja lanka pääsi takaisin kaappiin huilaamaan.


Tänä syksynä sitten päätin neuloa tuon pistaasinvärisen lankakasan pois kuleksimasta. Ohje löytyi massiivisen etsinnän jälkeen ja koska tuossa vaiheessa olin ostanut kolme ohjetta vain huomatakseni, että ne sisältävät suuresti inhoamani aloitustyylin (provisional cast on, hrrr), päätin jututtaa hiukan ohjekokelaan suunnittelijaa. Kerroin speksit, joita odotan ohjeelta ja speksit joita en toivo ohjeessa olevan ja jäin odottamaan vastausta pallon toiselta puolelta.


Parin päivän kuluttua ilahduin lukiessani vastausta suunnittelijalta, ohje oli juuri sellainen kuin olin arvellutkin sen olevan.

Ei siinä sitten muuta kuin lanka puikoille ja töihin. Ohje on yksinkertaisuudessaan aivan mahtava! Ei saumoja, ei nappilistan poimimista jälkikäteen, ei mitään ylimääräistä kikkailua. Ainoat asiat, joihin alkuvaiheessa täytyy kiinnittää huomiota on raglanlisäykset hihoja varten, yksi ainaoikein-raita ja nuo rypytykset etu- ja takakappaleissa. Kun nämä asiat on tehty, niin jäljellä on vain halutunmittaisen helman neulonta.

Jännitin vähän kuinka takki istuisi päälleni kun vartalo-osaan ei tehty laisinkaan lisäyksiä, mutta eipä tuossa ongelmaa ollut. Hyvin istuu.


Helman päättely tehtiin ompelemalla. Siinä vaiheessa kun otin lankaa talteen päättelyä varten, olisi jo tarvinnut ymmärtää mitä olen tekemässä. Päättely kesti monta tuntia ja järkyttävän pitkä päättelylanka oli jatkuvasti solmussa. Lanka veti myös aivan ylikierroksille ja yhä pahempaan solmuun eikä ärräpäiltä vältytty. Lopulta sain kuitenkin päättelyn tehtyä ja kyllä se oli kaiken vaivan arvoinen.


Napit löytyivät äidin nappilaatikoista. Ensin meinasin laittaa ihan muovinapit, mutta nämä ihastuttavat vanhat metallinapit osuivat sormiini nappipurkista ja tuolta seisomalta pyörsin päätökseni muovinapeista. Ja kyllä nämä hyvin sopivatkin takkiini. Niin mukavaa oli tämän takin tekeminen ja lopputulos kertakaikkiaan ilahduttava, että aion jossain vaiheessa tehdä samanlaisen mustana.

Malli: Georgia
Lanka: Wollmeise Twin
Puikot: 3.50 mm

maanantai 24. elokuuta 2015

Esaijas

Innostus kehräämiseen syttyi aika lailla äkillisesti Turun päiväretriitissä. Porukat olivat tuoneet paikalleen omia rukkejaan ja hurruuttivat huikean värisiä kuituja säikeeksi. Olin ihan myyty.

Ensin ostin värttinän ja hiukan kuitua. Homma alkoi sujua vasta, kun sain yhden toverin Jyväskylästä opettamaan kädestä pitäen kuinka ja miten. Mukavasti sain säiettä aikaiseksi, mutta siihen se sitten loppuikin kun en kertakaikkiaan osannut enää värttinältä kertaamista.

Rukkikuume alkoi vaivaamaan tosissaan. En jaksanut kauaa kuumeilla, vaan heinäkuun alussa yksinkertaisesti tilasin tuon kauniin pystyrukin Woolmakersilta. Kiitos isälle lahjasta!

Vihdoin sitten 23. heinäkuuta saapui paketti Hollannista ja sisältä kuoriutui Esaijas.



Välittömästi oli päästävä kokeilemaan rukkia. Hienosti se rullasi ja kehräsinkin aika tiuhaan tahtiin pari harjoittelurullallista Polwarthista sekä BFL:stä.

Muutamien harjoittelukuitujen ja säätöjen opettelun jälkeen olen saanut aika mukavannäköistä lankaa aikaiseksi. Laitetaan nyt kuvat näytille, ei ihan ekoista, mutta vielä aika muhkeista langoista.


Vasemmalla Zelda's dippins Topsy, Corriedale 100 g
Valmis vyyhti 95 g, 87 metriä. Kerrattu kaksisäikeiseksi.

Oikealla Zelda's dippins Topsy, White Polwarth 120 g
Valmis vyyhti 117 g, 58 metriä. Kerrattu kaksisäikeiseksi.

Näistä en varmaankaan kämmekkäitä kummempaa saa neulottua, jos niitäkään, metrit nimittäin eivät taida ihan riittää. 

Tästä herkkupalasta tosin olen jo harkinnut tekeväni ensi talveksi Rikke-pipon


Zelda's dippins Topsy, Polwarth 115 g
Valmis vyyhti 114 g, 250 metriä. Kerrattu kaksisäikeiseksi.

Seuraavaksi aion opetella yhden hurmaavan värisen kuidun kanssa ketjukertaamista. Onneksi on Youtube-videot ja mahtava ystävä puhelimen päässä, joka aina auttaa ja neuvoo tilanteessa kuin tilanteessa. Kiitos Tiina-ystäväni!